perjantai 29. tammikuuta 2016

When mummy is sick



Hei!

Ulkomailla kun asumme nyt kolmetta talvea olemme tottuneet siihen, että meillä ei ole apua saatavilla arjen keskellä. Meillä ei ole au pairia auttamassa minua kotona lasten kanssa, ei päiväkotia, ei päiväkerhoa, ei isovanhempia. Juho on sidottuna omaan työhönsä hyvin eri tavalla kun normaaleissa ansiotyössä käyvät. Toki hänellä on myös enemmän vapaata tiettyinä hetkinä vuodesta mutta kauden ollessa päällä on hän omalla tavallaan naimisissa myös työnsä kanssa. Ja mitä tapahtuu kun perheen arjen pyörittäjä äiti tuleekin sairaaksi? Arjen organisointi onkin silloin huomattavasti haasteellisempaa kuin jos asuisimme Suomessa. Olen varmaan joskus myös kirjoittanut, että meillä ei ole kertaakaan Ranskan kausiemme aikana ollut autoa käytössä. Autottumuus on ihan ok normaali arjessa. Olemme tottuneet raahaamaan kaksi huutavaa mukulaa rattaissa ja lisäksi rattaat ja kädet täynnä ostoksia. Hikipäässä. Mutta kun joku meistä onkin kipeä niin ystävien apu nousee ihan uudelle tasolle. 

Olemme huomanneet kuluneen viikon aikana kuinka paljon helpompaa Suomessa lääkärille pääsy on. Ainakin erikoislääkärin vastaanotolle. Lisäksi luotto suomalaiseen lääkäri-ammattikuntaan on kyllä noussut viimeisten päivien aikana. 

Sunnuntaina iltapäivästä minulla alkoi todella voimakkaat alavatsakivut. Kivut nousivat siihen pisteeseen, että synnyttäminen tuntui ihan peace of cakelta. Olin hikinen ja huonovointinen. Ainoa asento missä kykenin olemaan oli vasemmalla kyljellä. Hengittäminenkin tuntui työläältä. Juho oli jo viemässä minua ensiapuun, muttei luonto antanut periksi. Kipulääkkeet oli keksitty. Usean tunnin sinnittelin, kunnes hieman vahvemmalla kipulääkkeellä sain nukutuksi. Lisätään vielä, että en ole koskaan ollut muutakuin kuumeesta kipeä, tämä oli jotain aivan uutta siis.
Maanantai aamuna vatsakipu oli muuttunut todella voimakkaasti paineen tunteeksi, poltoksi ja vatsan palpaatio arkuudeksi. En pystynyt kävelemään suorassa, en yskimään, en nauramaan (vaikka ei kyllä naurattanutkaan :D). Vatsa oli kova pallo. Makuulle käydessä vasemmassa hartiassa pisti. Työnsin ajatukset sivuun ja sinnittelin. Juholla oli vapaapäivä (luojan kiitos!) Iltaa kohden vointi alkoi käymään tuskaiseksi. Juho painosti lähtemään sairaalaan. Nielin ylpeyden ja soitin ystävälleni, että voisiko viedä minut tuohon viereiseen ensiapuun (kävelymatkaa n.10min) ...luultavasti olisin kävelymatkan aikana kaatunut kipujen kanssa johonkin hankeen :D Kävi ilmi, että Chamonixin ensiapu ei ole kuin klo20 asti auki, joten minun tulisi lähteä Sallancheen n.30km päähän. Ei muuta kuin autoon. Ensiavussa en päässyt oireiden kanssa "emergencyn"-puolelle vaan pääsin tk-lääkärin vo:lle. Parin tunnin odottelun jälkeen lähdin kotiin diagnosilla vatsatauti. Ilman oksentamista tai paskantamista. Kädessä resepti koviin kuukautiskipuihin. Kuukautisia ei ollut (tiedoksi vain :D) Ajattelin, että kylläpäs sitä Ranskassa sairastetaan siistejä vatsatauteja :D Kyllä sitä Suomessa töissä on nähnyt hieman erilaisia vatsatauteja; sitä oksennuksen ja paskan määrää on vaikeaa kuvailla :D ...Anyway kotiin ja panacodia naamaan. Vointi oli suunnattoman paska. 

Matkalla Sallancheen

Lääkkeet on ainakin nättejä jos ei muuten ;D

Tiistai aamu valkeni ja meidän perheen perusarjen olisi tullut lähteä käyntiin: Juho aamureeneihin ja minä lasten kanssa kotiin/ulos . Kivut olivat edelleen yhtä kovat kuin maanantaina. Vatsa oli vielä enemmän palpaatioarka. Juho päätti soittaa valmentajalleen ettei pysty tulemaan ja lähti viemään lasten kanssa minua Chamonixin ensiapuun. 10min kävelymatkaan meni triplasti enemmän. Olisimme varmaan päässeet nopeammin perille jos Juho olis vetänyt mua pulkassa perässä ja työntänyt lapsia rattaissa :D Kävipä ilmi, että ensiavussa ei hoideta kuin traumoja (kuinka näppärää hei!?) ja minun piti mennä varaamaan aika terveyskeskuslääkärille. Ei ollut aikoja kuin vasta seuraavalle päivälle (Joo nopeasti ehkä, mutta pari vuorokautta kovien kipujen ja tietämättömyyden kanssa ei hirveesti helpottanut) Ohjasivat vielä kysymään josko pääsisin gynelle. Gynen vastaanotossa oli todella "lempeä" nainen. Iloisesti hymyili kun tervehdimme Ranskaksi. Kun kysyimme puhuuko hän englantia. Vastaus oli "NO!" ja käänsi päänsä. Siihen loppui palvelu. Ei suostunut kuuntelemaan, ei avaamaan ajanvarauskirjaa. Minäpä reippaana naisena saatoin hieman tihrustaa kyyneltäkin siinä vaiheessa. Niin töykeää palvelua en ole koskaan eläissäni saanut missään. Juho ärtyi naiselle ja sai häneltä sen verran tietoa, että voisimme päästä elokuussa siis ELOKUUSSA gynekologin vastaanotolle. Ihan sama mitkä kivut minulla oli. Ahdistus yltyi. Takaisin ensiavun puolelle. Juho oli jo kovin hermona, sillä näytti todella siltä, että en pääsisi lääkärille huolimatta siittä että en pystynyt kipujen kanssa kävelemään. Juho sai puhuttua sihteereille ja tämä ensiavun lääkäri tuli aulaan katsomaan mua. Ultraa heillä ei ollut (no eipä tietenkään), kirjoitti Panacodiin reseptin ja laittoi lähetteen labraan. Thats it. Sanoi soittavansa illalla vastaukset. 

Illalla puhelin soi ja kaikki labrat kunnossa. Ohjeeksi antoi lähteä taas Sallancheen. Ei muutakuin jälleen puhelinsoittoa ystävälle Emilielle ja takaisin. Nyt pääsinkin suoraan "Emergencyn" puolelle. oujee. Lähes 5h odotuksen jälkeen lääkäri tutki ja ultrasi. "Im not specialist"- totesi lääkäri moneen otteeseen. Klo oli 01 yöllä. Kertoi yrittävänsä saada päivystävän gynekologin paikalle. Huoneesta lähtiessä kysyin, että mitä ultrassa näkyi. Huonolla englannilla lääkäri vastasi: Well i have my doubt but i need gynekologi" OKEI. Hetken päästä lääkäri tuli takaisin: Gynekologi is not commig this isnt urgent to him. Jaaha selvä. Kävi ilmi, että minulla oli verta vatsaontelossa. Mahdollisesti munasarjakysta revennyt ja vuotanut vatsaonteloon. Se siittä vatsatauti-diagnoosista. Lääkäri laittoi minut kotiin. Sanoi, että jos ei mene huomenna kivut ohitse niin sitten pitää tulla takaisin. Uskomatonta. Olis tehnyt mieli repiä peliverkkarit. 

Nyt minulle oli heitetty ilmaan revennyt munasarjakysta, verta vatsaontelossa: ei gynen tarkastusta, ei tietoa vuotaako edelleen, mitkä jatkohoidot, mitä jos on pahempaa. Kysymyksiä valui mieleeni. Kipujen kanssa kotiin ja Panacodia taas naamaan. 

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että keskiviikkona vointi oli kipeä edelleen. Juholla oli tiedossa pitkästä aikaa iltareenit. Aamu alkoi ajatuksella, että minun on päästävä gynekologin vastaanotolle. Joten aloitimme soittamaan Chamonixin gynen vastaanotolle. Sieläpä puhelimeen vastasi tuo "herttainen" vanha rouva. "Bonjour- do you speak English?" Vastaus:NO ja luuri korvaan. Ei toivoakaan päästä läpi. Ranskankielinen ystävämme soitti ja sai (luojan kiitos) yhteyden suoraan tuohon gynekologiin. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että minua ei olisi saanut periaatteessa edes kotiuttaa ilman tutkimusta, mikä tilanne tarkalleen on. Ohjeeksi lähteä Sallancheen hetimiten. Sitä ärsyyntymisen määrää. Ilman autoa, kahtena päivänä jo tuon 30km edes takas menneenä. Ja taas pitäisi lähteä. Iltapäivästä Juho soitti valmentajalleen, kertoi tilanteen ja sai lainata autoa. Suunnitelmana siis, että Juho heittää mut lasten kanssa Sallancheen, ajaa takaisin lasten kanssa Chamonixiin, ottaa Juliuksen iltareeneihin mukaan (APUA :D) ja yksi ystävistämme tulee katsomaan reenien ajaksi Eeliniä ja Emilie hakisi illalla minut kotiin. Kiva selvittely. Todella raivostuttavaa olla "toisten armoilla". Toki saimme todella paljon pyytetöntä apua osaksemme. Mutta silti.

Isoin kiitos Emilielle!
Merci Emilie <3

Matkalla Sallancheen
Julius "The Makee jätkä"

Kerrankin Sallanchessa tapahtui: pääsimme suoraan gynelle. Ultrassa oli revennyt kysta ja todellakin verta vatsaontelossa. Kivut selittyivät siis sillä. Eipä ihme. Lopulta sain mielenrauhan. Ohjeeksi sain mennä kontrolliin 3kk päästä. Täytynee mennä heti kun pääsemme Suomeen. 

Mutta oli siinä kyllä hermot ja kroppa kovilla tämän viikon aikana. Se, että olisin luvan kanssa saanut sairastaa ilman huolta siitä, mitä jos minä joudunkin jäämään sairaalaan, mahdollisesti leikkaukseen, kuka auttaa kotona? Kuka katsoo lapsia Juhon reenien ajan? Mitä mitä ja mitä? Suomessa pääsee kuitenkin aina hoitoon jos olet oikeasti kipeänä. Ensimmäisen kerran olin oikeasti huolissani siitä, ettei oikeasti kukaan tutki kunnolla. En vähästä hakeudu itse lääkäriin, mutta nyt välillä näytti jo siltä, että mun pitää lähteä Suomeen saadakseni joku ultraamaan mut :D. Suomessa on lisäksi mahdollisuus saada lapset hoitoon. Sinä puhut (yleensä ;)) samaa kieltä lääkärin kanssa. Sinun ei tarvitse kaikkien kipujen lisäksi pelätä, että ymmärsiköhän tuo lääkäri oikein. Lääkärit selittävät sinulle tutkiessaan mitä tehdään, mitä löydöksiä, sinua kipulääkitään ..lista on pitkä. Mulla on tämän viikon jälkeen hyvin ruusuinen kuva Suomen terveydenhoidosta :D 

Tänään oloni on jo oikein hyvä. Koen olevani lähes kunnossa. Vaikka perheemme ja ystävämme ovat kaukana, olivat he mukana tukemassa meitä tämän viikon ajan. Ja Juho: sää oot vaan paras, aina!

Kiitos <3

Elämä helpottaa!

Edelleen olen suuren palveluksen velkaa uudelle ystävälleni Emilielle, joka pitkien työpäivien jälkeen ajoi minut kahtena iltana 30km päähän ja istui useita tunteja minun seuranani. Pirsitää mieltä suunnattomasti kun olen saanut hänen kaltaisen ystävän :) 

Elämä jatkuu ja toivottavasti pysymme kaikki terveenä loppuajan. Paljon mukavampaa olisi sairastella Suomessa ;) 

Tänään saamme Juhon vanhemmat kylään. Ihana saada vieraita ja lapset ovat suunnattoman onnessaan kun Ukki ja Mummi tulee leikkimään :) 

Halauksin 
Henna 


Lopuksi kuvia viime viikolta:







perjantai 8. tammikuuta 2016

Snow came..

Lunta tupruttaa, on raikas talvisää.

No niin.. Olemme saaneet nauttia viimeiset neljä päivää suhteellisen railakkaasta lumisateesta. Suomessa taitaa olla aika kovat pakkaset tällä hetkellä, täällä ei pakkasta, mutta tuota lunta tulee ovista ja ikkunoista :D 
Olemme päässeet pulkkailemaan vihdoin ja nyt odotamme, että jäähallin vieressä ulkokaukaloon jäädytetään kunnon jää niin pääsemme luistelemaan. 
Huvittavaa on, että kävimme eilen isollakirkolla ruokakaupassa eli tuolla "alhaalla" Sallanches:ssa. Autolla matkaa menee n.20min ja hieman puolenvälin matkaa lumi loppuu kuin seinään ja maa on vihreänä :D Minusta tuo ero on valtava. 
Kuvasaldoa viimepäiviltä: 

Pulkkamäkeilyä:










Ja parin päivän takaista lumisadetta:

matkalla jäähallille, hyvin kulkee!

Naapurin auto yön jälkeen




Kotipihasta


Ja samaisena päivänä kuvattuna Sallanches, välimatkaa siis 20min ajomatka meidän kotiovelta :




Lumisia terveisiä sinne pakkasen keskelle Suomeen ;)

Love Henna 


Christmas & New Year


Hei! 


Joulu ja Uusi vuosi tuli ja meni. Oma isäni oli jouluna täällä 6 päivää ja oli aivan ihanaa saada hänet tänne luoksemme. 
Kävimme 6pv aikana mm. ylhäällä 2000m Planprazassa, kiertelimme joulutorilla, kävimme katsomassa Juhon peliä, luistelemassa ja aattona nautimme hyvästä ruoasta ja seurasta. Aattona meillä oli isän lisäksi ystävä pariskuntamme istumassa iltaa, jotka asuvat siis täällä Chamonixissa myös. Oli todella rentoa ja kivaa. Joulupukki kävi jakamassa lahjat ja lapset olivat ihan ihmeissään ja täpinöissä. Tunti joulupukin lähtemisen jälkeen Julius aloitti:

"Koska pukki tulee seuraavan kerran?" 
Minä: "Ensi jouluna" 
Julius: " Koska se on?" :D :D 
..noh siihen on vielä hieman aikaa.. 

Nyt pitäisi vaan keksiä millä saisi kiristettyä lapsia seuraavan vuoden.. Nyt toimi meinaan lokakuun lopusta asti, että " tontut seurailee" :D haha.

Pappa ja lapsenlapset


Isäni

Planpraz

Luistelemassa




Kuva lainattu: Bruno Magnien Photographesilta, Julius kannustamassa pelissä

Eelin

Julius

Pukki :D




Uutena vuotena toinen hyvä ystäväpariskuntamme oli meillä istumassa iltaa. Saimme nauttia ranskalaisista alkupaloista, hyvästä viinistä, champpanjasta ja tietenkin laadukkaasta seurasta. Täällähän ei raketteja myydä/paukutella niinkuin Suomessa vaan puolilta öin järjestettiin kaupungin toimesta yksi ilotulitus. Normaalisti Chamonixissa ei maksa sisälle mihinkään pubeihin, discoihin etc.. Uutena vuotena tilanne olikin aivan toinen.. melkein jokaiseen pienimpään pubiinkin maksoi sisälle 30-50e, yhteen suosittuun ravintola/istuskelupaikkaan maksoi pöytä 200e ja silti kaikki paikat olivat pulollaan ihmisiä :D Ihan hirveästi ei itse kyllä napostele maksaa 200e pelkästä sisäänpääsystä ;) Lisäksi kaupungilla oli todella paljon poliiseja, johtuen varmasti osalti myös Pariisissa tapahtuneista iskuista. 

Fiilis uuden vuoden sisäänpääsyistä :D



Todella maukasta Champanjaa, suosittelen! 

Joten aivan ihanaa, rakkauden ja terveyden täyteistä alkanut vuotta 2016 kaikille <3 


Love Henna 

tiistai 22. joulukuuta 2015

Grand Frais

Ostoksilla 


Hyvät ystävämme veivät minut eilen kaupoille ja käväisimme kaupassa nimeltä Grand Frais. Aivan täydellinen kauppa täynnä tuoreita kasviksia, hedelmiä, maitotuotteita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, Italialaista pastaa etc.. Liike on siis erikoistunut lähinnä tuoreisiin tuotteisiin (kasviksiin ja vihanneksiin). Nopeasta pyörähdyksestä taisi tulla hieman pidempi, sillä en yksinkertaisesti meinannut päästä pois sieltä :D 

Luulisi, että tämän kaltaisessa kaupassa hinnat olisivat korkeammat, mutta mun mielestä sijoittuvat hyvin Suomen Prisma-Lidil tasolle. Esimerkiksi kaksi mun käden mittaista kurkkua oli yhteensä 1,50e :D 



Kurpitsoja


Sieniä

Pinaattia



Juustoja nam

Pieni osa pastahyllystä

Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä




Kävimme siis täyttämässä Joulua varten kaappeja. Yleensä Ranskassa on ollut vain tuo 25. joulukuuta ainoa päivä kun on vietetty pyhää. Toisin on nyt täällä turistikeskuksessa, sillä 24. ja 25. kaupat ovat siis täysin normaalisti auki. Kolmen vuoden aikana sitä alkaa jo tottumaan, että joulu tulee ja menee nopeasti ilman viikon pyhiä :D 

Joulua meille tulee tänään viettämään oma isäni. On todella ihanaa päästä näyttämään maisemia ja paikkoja hänelle. Ja ehkä viedä hänet tuonne vuorille, jos korkeanpaikan kammostaan pääse ylitse ;) Ehkä ostamme hänelle joululahjaksi riippuliidon? Haha, ei nyt ehkä:) 

Mekin alamme siis rauhoittumaan joulun viettoon. Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille ystäville ja perheillemme ympäri maailmaa! Olette ajatuksissa <3 


Nam 

Jouluisin terveisin Henna 

Neiti nuhanenä

Flunssa 


Meidän pienelle neidille on iskenyt flunssa. Tosin nyt alamme olemaan jo voiton puolella. Suuri kiitos omalle pienelle apteekkivarastolle, jonka raahasin Suomesta :D 

Kuumetta oli viitisen päivää. Viimeisenä päivänä alkoi kamala yskä. Yskä vaivasi ensimmäisinä päivinä oikeastaan koko ajan. Lopulta vain öisin/nukkuessa. Meillä on Eelinillä mennyt ihan pienestä vauvasta asti Ventoline ja Flixotide. Lisäksi Montelukastia olemme astma-oireisiin kokeilleet myös. Infektioiden yhteydessä menee vain hengitys piukemalle kun normaalisti :) 
Noh Ventolinee ja Buranaa kului. 

Saimme ihanan ranskalaisen ystäväni avustuksella varattua ajan lääkärille, joka sattui olemaan aivan super mukava. Toinen hyvä suomalais-ranskalainen ystäväni kehotti kokeilemaan Camomilla-teetä ja hunajaa tuohon yskään. Hunajan vaikutuksista olenkin aiemmin itse lukenut, mutta kokonaan unohtanut tämän "ei-lääketieteellisen"-keinon. 
Joten ei muutakuin tee- ja hunajakaupoille. Jätin iltamaidon välistä ja rohkeasti annoin likalle tuttipulloon tuota herkkujuomaa. Eikä yskinyt. Ei lainkaan koko yönä, eikä sen jälkeenkään. Luojalle siis kiitos hunajasta. Ihan loisto keksintö! Ja kiitos myös sinne Etelä-Rannikon rouvalle vinkistä ;) 



Love Henna 

torstai 17. joulukuuta 2015

Le Brevent-Planpraz

Huikeaa! 


Juholla oli eilen vapaapäivä ja päätimme aamusta lähteä kokeilemaan onneamme, että pääsisimme käymään ylhäällä vuorilla. Onnea lähdimme kokeilemaan sillä, että pääsemmekö A)Rattaiden kanssa B) lasten kanssa ylös. 

Aamulla klo 09 pakkasimme lapset rattaisiin ja lähdimme kävellen kiipeämään Le Breventin hisseille. Kotoa tuonne käveli n.15 min. Matka sinänsä ei ollut pitkä, mutta nousu hissipaikalle oli aikamoinen :D Hikihän siinä vaiheessa tuli. Julius ylpeänä seisomalaudalla istuen huuteli, "Kuinka mää nyt kiipeän vuorelle!" Haha, "kiipeät ja kiipeät" ;D ..Ja jälleen isi-ihminen hoiti raskaan aerobisen työntämällä rattaat+12kg kuningattaren sekä 18kg minijätkän ylös. 

Aamujumppa ja pakara reeni: mäki ylös :D 




Hissilippu maksoin 2 aikuiselta 35e ja lapsilta oli ilmainen. Rattaat mahtuivat hyvin hissiin. Tuossa vaiheessa selvisi, että Eelinin kanssa emme pääseet Le Breventiin (korkeus 2525m) sillä ikäraja noin ylös ja ylemmäksi on vähintään 2 vuotta. Joten saimme luvan mennä Planpraziin (2000m). Kokemuksena kondolihissillä meneminen oli sinänsä jännittävää, pelkäsin hulluna :D Näköalat oli huikeat ja korvat lukossa ;) 


Chamonix

Ylhäällä oli siis tietenkin laskettelumahdolisuuden lisäksi kahvila ja ravintola. Musiikki soi, aurinko paistoi, kupissa kuumaa kahvia ja lapset nauttivat lumesta. Ei siis valittamista. 





Maailman valloittaja


"kaikki hyvin" - juomatauko





..Ja tässä lähdemme takaisin alaspäin :) 




Ja loppuun vielä etureisi-reeni: mäki alas!



Tästähän tuli ihan reeniblogi :D :D hah! 

Love Henna